12. maaliskuuta 2015

Islanninhevosilla maastossa 7.3.15

Ei kommentteja:
 
Komea issikkaruuna Vördur, vauhdikkaan maaston erittäin vauhdikas vetohevonen!
PIFFIn kevään ensimmäinen maastoretki suuntautui jälleen tutulle Tuulensillan tallille. 
Mukaan lähti huikeat kymmenen ratsastajaa, kahdessa ryhmässä. 
Sää oli pilvinen ja kolea, mutta onneksi ei sentään satanut mitään. Tuuli oli puuskissa kovaa ja kylmää, mutta se ei tuntunut hevosia paksuine talvikarvoineen haittaavan, vain jokunen ratsastaja kärsi hieman kylmästä. 

Tallin maskottilampaat kulkevat pihalla vapaana
Saavuimme tallille klo 11 ja jakaannuimme kahteen ryhmään: vauhdikkaampi maasto ja rauhallinen maasto. Kolme meistä päätti lähteä vauhdikkaalle reissulle, ja pääsimmekin kaikki pian hevosten jaon jälkeen hakemaan oman ratsumme laumasta.  

Inka ja issikkatamma Rin: tämä hevonen sopi minulle hyvin, jo riimun väristä alkaen :) Tulimme maastossakin todella mukavasti toimeen!
Tuulensillan tallin ympäristössä autoilijatkin tietävät varoa alituiseen teitä käyttäviä ratsukkoja
Kiltti Bolla puomilla valmiina lähtöön
Laitoimme kukin oman hevosemme valmiiksi ulkona puomilla, ja sitten pääsimme kentälle nousemaan selkään. Pienempi ryhmä ehätti lähteä pihasta ensin, ja kuvaajamme jäi tallentamaan rauhallisen ryhmän menoa. 

Selkään noustiin kentällä
Rauhallinen ryhmä meni maastossa pääasiassa käyntiä, reippaassa ryhmässä kolme hevostamme Rin, Röskur ja Ronja taas eivät tienneet sellaisen askellajin olemassaolostakaan, ja menimmekin koko lenkin varsin reippaasti, pitkiä pätkiä töltäten ja väliin laukaten sitten kun ei enää maltettu töltätä. Metsän keskellä poluilla hevosten oli pakko hieman hidastaa, mutta toki sielläkin ohi läpsyvistä oksista sai hyvän syyn pienelle spurtille! Edes lumihangessa laukkaaminen ei väsyttänyt ratsuja niin että menohalu olisi vähentynyt, ja otimmekin vielä ihan lopussa ennen tallille tuloa pienen laukkalenkin lumisella pellolla. 

Hetkeksi hidastimme ja onnistuin nappaamaan pari kuvaa Rinin selästä käsin!
Reipas ryhmä käveli loppukäyntiä metsäpoluilla. Tampereeseen verrattuna lunta oli maassa melko paljon!



Issikat kulkevat mukavasti ja tottuneesti jonossa maastossa
Tässä hieman mukana olleiden tunnelmia maastolta:


Issikkavaelluspäivä oli täynnä hevosten hirnahduksia, luonnosta nauttimista, iloisia naurun purskahduksia sekä uusia ja upeita kokemuksia hyvässä seurassa (kanssaratsastajat sekä hevoset)!
Jasmin

Issikkavaellus oli ihana! Ensimmäinen ratsuni, Sneggla, halusi vähän testata kokematonta ratsastajaansa, ja päädyttiinkin aluksi ihan toiseen suuntaan kuin muut! Vaihdoinkin heppaani lennosta toisen ratsastajan kanssa, ja Bolla kuljetti minua tasaisesti ja turvallisesti läpi lenkin :)
- Kaisa
Jasmin ja Hrói iloisina, taka-alalla Kaisa neuvottelee suunnasta vekkulin Snegglan kanssa :)

Oli todella mukava päivä! Meidän poppoossa mentiin rauhallisesti vain käyntiä pitkin teitä ja metsäpolkuja. Melko alussa tosin suoritettiin hevosen vaihto, kun Sneggla vähän testaili Kaisaa. Ehdotin sitten, että vaihdettaisiin ratsuja, joten vaihduin itse Snegglalle ja Kaisa siirtyi ihanan herkän ja reippaan Bollan selkään. :) Molemmat hevoset olivat kyllä todella mukavia ratsastaa!
- Enni

Kivaa oli, kiitos! :) Mulla oli hevosena Biskup. Kaveri ei olisi halunnut lähteä laitumelta ja palattua kiire oli kova takaisin ruuan äärelle. Hevonen oli kiva ja oman tasoinen. Tuntui, että olisi voitu mennä vaikka joku pätkä vauhdikkaamminkin. Ensi kerralla sitten! Ratsastus lähti yllättävän kivasti vuosien tauon jälkeen ja oli olo, että saan jopa ohjattua hevosta, jos tarve vaatii. Pollet kyllä kopsuttelivat niin tottuneesti peräkanaa, että ei tarvinnut paljon huolehtia reittivalinnoista tai ohjailusta.
- Anna-Maria

Reippaan ryhmän hevosilla olisi riittänyt virtaa vielä toisellekin lenkille!

Reipas ryhmä saapui tallille hieman myöhemmin kuin rauhallinen, ja hoidimmekin hikiset ratsumme reippaasti tarhaan, missä ne heti nauttivat railakkaasta piehtaroinnista! Alla Rin näyttää mallisuorituksen.




Inge ja leikkisä Röskur
 Lopuksi kaikki huolehtivat oman hevosensa takaisin laumaan ja omat varusteet takaisin paikoilleen satulahuoneeseen. Hetken juttelimme maastosta ja tunnelmista, mutta aika pian nälkä ja kylmä viima ajoivat tyytyväiset ratsastajat autoihin ja kotimatkalle. 



Issikan yksinkertaiset varusteet: satula ja suitset. Suojia tai muita varusteita ei juurikaan käytetä.
Tallilla asustaa myös nuori shetlanninponitamma Bella
Upeista kuvista iso kiitos mukana olleelle kuvaajalle, Heikki Kainulaiselle.

Ei kommentteja: