Viimeinkin saapui marraskuun loppu, ja kolmas satsi piffiläisiä lähti matkaan kohti Tuulensillan tallia. Heti autosta noustuamme neniimme leijaili ihana hevosten ja heinän tuoksu!

Vaikka osalla oli ollut parinkin vuoden tauko heppailusta, sujui kuntoon laittaminen kuin vanhoilta tekijöiltä. Viiden piffiläisen lisäksi maastoilemaan lähti muitakin: kahdeksan ratsukon letka oli ihan kunnioitusta herättävä näky!

Paikka paikoin oli melkoisen liukasta, joten joillakin tieosuuksilla piti köpötellä todella varovaisesti! Maastoretken aikana tuiskusi myös lunta, mikä toisaalta sai metsämaisemat näyttämään varsin idyllisiltä, mutta toisaalta taas kasteli ratsastajat. Mukavampi kuitenkin oli ratsastaa lumessa, kuin mudassa! Tölttäily oli varsin ihanaa, ja pari laukkapätkää kruunasivat vauhdillaan koko retken. Lenkiltä palatessamme tallikoirat oikein ryntäsivät tervehtimään meitä.

Kahden tunnin maastoilun aikana kylmyys oli tehnyt tiensä ratsastajien luihin ja ytimiin - ja etenkin sormiin! Jäisin käsin purimme varusteet, jonka jälkeen olikin jo aika lähteä kotimatkalle. Issikat olivat erityisen hurmaavia ja maastoretki rentouttava, mutta märkä lumi olisi saanut jäädä satamatta! Onneksi kuitenkin autossa oli toimiva lämmitys!

Terv. Jetta

Kokouskutsu:

PIFFIn syyskokous

1. Tampereen yliopiston hevoslajikerho PIFFIn

2. sääntömääräinen syyskokous

3. Humanikan ryhmätyöhuoneessa B3150, Tampereen yliopistolla, Kalevantie 4

4. tiistaina 3.12. klo 14.00

5. Kokouksessa käsiteltävät asiat

•  syyskokoukselle kuuluvat sääntömääräiset asiat

•  kuten uuden hallituksen valitseminen vuodelle 2014

6. Kokouskutsu annetaan tiedoksi kerhon Facebook-sivulla ja blogissa.

7. Kokouskutsun laatija: Inka Klemettilä, sihteeri

Kaikki toiminnasta kiinnostuneet, TERVETULOA!


Tässä vielä kokouksen esityslista:

PIFFIn syyskokous

Tampereen yliopiston hevoslajikerho PIFFIn sääntömääräinen syyskokous

Humanikan ryhmätyöhuoneessa B3150, Tampereen yliopistolla, Kalevantie 4, tiistaina 3.12. klo 14.00

Esityslista:

1.               Kokouksen avaaminen, kellonaika

2.               Kokouksen järjestäytyminen, läsnäolijoiden kirjaaminen

3.               Laillisuuden ja päätösvaltaisuuden toteaminen

4.               Esityslistan hyväksyminen

5.               Toimintasuunnitelman ja talousarvion miettiminen seuraavalle vuodelle 

a.    jäsenmaksut

b.    tukiraha

6.               Hallituksen puheenjohtajan valinta

7.               Hallituksen jäsenten ja varajäsenten valinta, pestit

8.               Tapahtumia loppuvuodelle

9.               Muut esille tulevat asiat

10.           Seuraavasta kokouksesta sopiminen

11.           Kokouksen päättäminen

Tänään oli vihdoin Piffin tämän syksyn toisen issikkamaaston vuoro, ja sääkin yllätti positiivisesti kun aurinko melkein paistoi! Lähdimme aamupäivällä ajelemaan neljän hengen porukalla kohti Tuulensillan tallia, jossa meitä odotteli kokonainen lauma suloisia, talvikarvapörröisiä issikoita.

Kun menimme hakemaan hevosia, tuli koko lauma kokeilemaan josko taskuissa olisi herkkuja. Oli vaikea pidätellä kavereita tulemasta syliin:)

Välkky ja Bethany, ja Biskup ja Laura

Maastossa oli yllättävän paljon lunta, ja kaikille taisi tulla matkan aikana hieman kylmä (paitsi hevosille), kun taivalsimme läpi syksyisen maiseman. Reitin varrella oli tehty avohakkuuta, ja ohjaajammekin yllättyi maisemien muuttumisesta. Jouduimme jonkin aikaa etsiskelemään sopivaa reittiä hakkuuaukean yli, ja maasto oli paikoin aika vaikeakulkuinen lätäkköineen, kuoppineen ja kantoineen. Issikat osasivat kyllä kiitettävästi etsiä jalansijat, eivätkä kavahtaneet edes suuria tukkipinoja ja metsätyökoneita jotka olivat ilmestyneet tutun reitin varrelle.

Valmiina lähtöön! Laura ja Biskup, Inka ja Ronja, Milla ja Vidur ja Bethany ja Välkky.

Ennen kuin saavuimme hakkuuaukealle.

Radanviertä oli hyvä töltätä ja laukata - kylmä keli sai puhtia hevosiin, ja ensimmäinen laukkapätkä oli vauhdikkainta menoa mitä muistan saaneeni!

Lunta oli jo paikoitellen maan peitoksi asti.

Kylmyydestä huolimatta reissu oli jälleen kerran ihana, ja palasimme tyytyväisinä tallille. Varpaat jäässä toivoimme kyllä että itselle olisi tullut edes puoliksi niin lämmin kuin karvaisille ratsuillemme. 

Ronja näyttää esimerkkiä hikisestä hummasta:

Herkkuja kaipailtiin reissun jälkeen kovasti, mutta heiniin oli tyytyminen!

Kiitos mukana olleille ihanasta lauantai-retkestä! 

T:Inka

Kävimme marraskuun piristykseksi Piffin porukalla kokeilemassa koulutuntia Kaupin ratsastuskoululla Kangasalla. Minulle paikka on tuttu, joten paikan päälle pääsimme eksymättä ja oikeat hevosetkin löytyivät helposti. Kaupilla ratsut saa yleensä aina laittaa itse valmiiksi ennen tuntia ja niin tälläkin kertaa, pääsimme heti harjailemaan kurat ja putsaamaan kaviot. Kuntoon laitto sujui kaikilta mallikkaasti, vaikka pitkiäkin taukoja oli ollut edellisestä ratsastuskerrasta. Kaipa hevostelu on kuin pyörällä ajo, sitä ei hevin unohda!

Hanna ja Leedi-tamma maneesissa

Meille oli varattu kokonaan oma tunti, joten viiden hengen porukalla oli mukava, kun opettajalta riitti aikaa huomioida kaikkia ratsastajia tunnin aikana. Koska illat ovat jo niin pimeitä ja tuntimme oli vasta seitsemästä kahdeksaan, menimme maneesissa.

Toiveissa oli perus-koulutunti, ja lähdimmekin liikkeelle pysähdyksistä ja käynnissä tutustuttiin ratsuihin. Pian pääsimme kuitenkin jo lämmittelemään ravissa ja teimme myös pohkeenväistöjä käynnissä. Tunnin loppupuoli käytettiin laukkaympyröihin, ja tietysti loppuun vielä ravailtiin.

Johanna ja ihana Aaro

Kaikki tuntilaiset taisivat olla melko tyytyväisiä ratsuihinsa, vaikka pieniä erimielisyyksiä suunnasta ja halutusta askellajista esiintyikin :D Fiilis oli kuitenkin kaikinpuolin rentoutunut ja hyvä, kun puoli yhdeksän aikaan lähdimme ajelemaan kotia kohti.

Ennen autoon menoa oli vielä tarpeen putsata kengät huolella, sen verran paljon mutaa sateinen keli oli tallin pihalle kerryttänyt.

 

Suloinen Silvija (joka tosin ei tällä kertaa osunut meidän tunnille) ja muut hepat jäivät tyytyväisinä iltaheinille.

Kävimme pienellä porukalla maastoilemassa Tuulensillan tallilla. Onneksi sää suosi, ja aurinkokin vähän pilkotti, eikä räntää vielä satanutkaan!

Kahden tunnin maastolenkki sujui mukavasti tölttäillessä, mahtuipa mukaan muutama laukkapätkäkin. Mopon kohtaaminen hieman arvelutti ratsuja, mutta muutamista autoista ei oltu moksiskaan. 

Matkalta löysimme myös uusia hevostuttavia, joiden kanssa issikat olisivat mieluusti tehneet tuttavuutta, muta tällä kertaa ei jääty seurustelemaan. Uteliaasti vain kurkisteltiin puolin ja toisin.

Retken lopuksi otimme vielä yhteiskuvan porukasta: vasemmalta Inka, Tiina, Hanna ja Annastiina. Olimme kyllä yhtä mieltä ainakin siitä, että rentouttavampaa tapaa viettää aikaa tuskin on. Kaikki olivat myös tyytyväisiä ihanan kiltteihin ja luotettaviin ratsuihinsa, sekä mukavaan vetäjään.

Ennen lähtöä tapasimme myös tilan muita asukkeja, jotka selvästi olivat makupalojen perässä, mutta joutuivat tällä kertaa pettymään.

Varmasti tulemme käymään toisenkin kerran, oli oikein mukava reissu!

Parin viikon sisällä yhteydenottoja ilmoitukseeni tuli kokonaiset viisi kappaletta, kaikki vastaten ainoaa varsinaista vaatimustani: kulkuyhteys tallille keskustasta. Ei siis mahdoton tehtävä, toisin kuin aluksi ajattelin - oman auton puuttumiseen kaikki aikaisemmat vuokraussuunnitelmat ovat kaatuneet!

Ensimmäinen yhteydenotto tuli heti parin päivän sisällä 10-vuotiaasta kenttää kilpailleesta, noin 160 säkäisestä, helppo A:n tasoisesta trakehnerruunasta. Soittelin omistajan kanssa ja kävinkin ruunaa kokeilemassa. Oikein mukava ja selväpäinen kaveri, hieman ruosteessa (niinkuin minäkin...) irtopalan poiston aiheuttaman sairasloman jäljiltä. Omistaja vaikutti todella mukavalta, hinta opiskelijabudjettiin sopivalta ja kulkuyhteydetkin olivat kunnossa vaikka matka hieman pitkä.


Testattava numero yksi, vanha kuva oriajoilta Latviasta

Kaksi yhteydenottoa koskivat nuorempia ja raaempia tapauksia, 4-vuotiasta fwb-tammaa ja 5-vuotiasta sh-tammaa. Päätin kuitenkin passata nämä edellämainitun ruunan vuoksi - jostain oli lähdettävä karsimaan.

Kunnes lopulta tuli se käänteentekevä puhelu. 10 vuotias koulupuolen puoliverinen, sä'ältään yli 170cm. Vuosi sitten kotiutunut Suomeen, ulkomailla startattu jopa Pyhää Yrjöä, Suomessa aloitellaan kilpailua vaativalla. Toimii myös vikellyshevosena, kertoo luonteesta aika paljon. Kertahintana tallipaikan hinnasta laskettu päiväkohtainen maksu - vaikkakin hinta on korkeampi kuin edellisellä ruunalla, ei tämän tasoista hevosta mistään halvemmalla saa! Sijainti lisäksi mitä mahtavin, Niihaman ratsastuskeskus, johon kulkee bussit mainiosti ympäri vuoden, 6,5 kilometrin matkan taittaa myös parissakymmenessä minuutissa pyörällä ja puitteet ovat Suomen parhaimmistoa.

Vielä oli toki edessä koeratsastus, joka löisi viimeisen naulan arkkuun - toimiiko yhteistyö vai ei, onko hevonen sitä mitä luvattu, tuleeko omistajien kanssa toimeen... Jännityksellä lähdin kokeilemaan - tajusin, etten ole noin osaavalla hevosella muistaakseni aiemmin edes ratsastanut. Pelkäsin ettei hevonen toimisi hieman ruosteisen istuntani alla ollenkaan. Mutta turhaan. Hevonen oli oikein mukava ja toimiva, muistutti ratsastettavuudeltaan kovasti edellistä hevostani joten tunsin oloni satulassa alusta saakka hyvin kotoisaksi. Omistajat ovat mukavia ja puitteet mitä mahtavimmat. Hinnassa on vielä pientä sovittelua budjettiin, varsinkin kun syksyllä taas opiskelut alkaa, mutta se onnistuu jättämällä turhat tuhlailut pois.


Testattava numero kaksi ja nyttemmin se vuokrahevonen. Kuva kaapattu videolta.

Viimeinen yhteydenotto tuli itseasiassa edellisen postauksen ansiosta. Vaikka siinäkin oli todella mukavan oloinen hevonen tarjolla, olin jo vietyä naista - ylläolevan kuvan Kunkkua tulen ratsastamaan tästä lähin kolmesti viikossa!

Joten te, jotka joudutte opiskelujen vuoksi hevosistanne luopumaan, älkää lannistuko. Luopuminen tarkoittaa myös uusia mahdollisuuksia. Uudet tallipiirit, hevos- ja ihmistuttavuudet tuovat uusia ja erilaisia kokemuksia. En olisi todellakaan uskonut että löydän näin osaavaa hevosta kohtuuhintaan näin keskeisellä sijainnilla upein puittein. Se vaati unelmia ja halua toteuttaa ne. Muistakaa hyödyntää niin virallisia medioita kuin puskaradioitakin aktiivisesti. Ilman kylvöä ei tule satoakaan - kliseistä mutta harvinaisen totta.

Niihaman Ratsastuskeskuksessa järjestetään viikon 26 viikonloppuna kansallisen tason esteratsastuskilpailut Tampereen Ratsastusseuran toimesta. Luokkia ratsastetaan parin päivän aikana huimat 13 kappaletta tasolla 80-130 cm. Luokkia on sekä poni- että suomenhevosratsukoille kuin kaikille avoimenakin. Sunnuntaina käydään muun muassa Prix de Suomen Hippos -kamppailu suomenhevosten kesken.

Kisat alkavat molempina päivinä klo 9. Niihamaan pääsee näppärästi bussilla tai keskustasta 6,5 kilometriä pyöräillen.

Kilpailukutsu

Jos olet seuraa vailla, huutele täällä tai Piffin facebook-sivulla, muitakin piffiläisiä on varmasti tulossa!

Raporttia ja kuvia kisoista luvassa myöhemmin, ainakin itse olen menossa kameran kanssa paikalle. Toivotaan hyvää keliä!

En varmasti ole yksin ongelmani kanssa. Vaikka uudelle opiskelupaikkakunnalle muutto on jännittävää ja kivaa aikaa, on siinä ikäviäkin puolia: vanhojen hevosystävien hyvästeleminen, mahdollisesti jopa omasta hevosesta luopuminen niinkuin allekirjoittaneella. Tiesin, että päätös on oikea - sen lisäksi, että opiskelijabudjetilla on hankala omaa hevosta pitää, myös auton puute, koulukiireet ja koulun ohessa työskentely verottaisivat tallilla käymistäni. Kun aloittaa ajoissa, on mahdollista valita hevosystävälle paras mahdollinen koti. Itse en ainakaan ole joutunut hevosen puolesta murehtimaan, päinvastoin, hevonen voi varmasti paremmin pienellä maalaistallilla rakastettuna perhehevosena kuin täällä kiireistä stressaantuneen omistajansa kanssa.


Käyn moikkaamassa Votea uudessa kodissaan silloin tällöin. Tässä kuva parin viikon takaa.
Oma hevonen lähti reilu vuosi sitten. Pieni hajurako teki ehkä hyvääkin - pitkästä aikaa sai välillä vaan olla ja rentoutua, olin niin tottunut huolehtimaan aina jostain muusta itseni lisäksi. Tässä vuoden mittaan olen käynyt ratsastelemassa silloin tällöin, yrittänyt miettiä mikä ratkaisu olisi itselle sopivin. Googletin eri tuntitalleja ja seurailin Hevostalli.netin vuokralle tarjotaan -palstaa. Kunnes se intohimoinen hevoskärpänen palasi - päätin että nyt saa ratsastamattomuus riittää, tallille on päästävä. Vuokraheppa pari kertaa viikossa tuntui sopivalta vaihtoehdolta, omaan hevoseen tottuneena "kerran viikossa tunnilla" ei riitä. Vanha tuttu hevostalli.net toimikoon apuna.

otsikko Ratsua kokeneelle Tampereen alueelta 03.06.2013 paikkakunta Tampere maakunta Pirkanmaa ilmoitus Heippa! Olen 20-vuotias yliopisto-opiskelija Tampereelta. Hevoskokemusta on takana noin kymmenen vuoden ajalta, olen omistanut kaksi hevosta ja kilpaillut pääosin kouluratsastuksessa seura- ja aluetasolla. Olen istuntapainotteinen ja herkkä ratsastaja mutta osaan myös vaatia hevoselta. Toimin hevosen ehdoilla mutta tunnistan myös kusetusyritykset. En pelkää säpäkkääkään tapausta ja tapana on ollut pysyä rajummassakin kyydissä satulaan liimattuna. Myös maastakäsittelytaidot on hanskassa (juoksutus- ja talutusharjoitukset, peruskäyttäytyminen jokapäiväisissä tilanteissa). Olen tunnollinen, sitoutuva, hoidan hommani kunnolla ja tulen kun sovitaan. Lisäksi erittäin innokas. :) Olen asunut Tampereella nyt vuoden ja käynyt välillä ratsastelemassa, mutta sellaista "omantuntuista" hevosta ei ole löytynyt (yleensä kulkuyhteyksien puuttuessa). Hakusessa olisi mukava vuokrahevonen, myös puoliylläpito (tai ylläpito kesän ajan) harkittavissa. Olen ajatellut joko nuorta projektihevosta (kokemusta nuoren hevosen eteenpäinviemisestä koulupuolella peruskoulutuksesta HeB-A tasolle) tai vanhempaa opetusmestaria (HeA ylöspäin). Valmentautumis- ja kisausmahdollisuus plussaa. Lajisuuntauksella ei niin väliä. Sovitaan hinnasta ja käyntikerroista erikseen. Olen valmis myös tekemään tallihommia vastineena ratsastuksesta. Työkokemusta on parilta eri tallilta. Kulkuyhteydet on oltava hyvät Tampereen keskustasta, sillä en omista autoa. Kulkeminen tapahtuisi joko bussilla tai muiden tallilla kulkevien kanssa kimppakyydeillä. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä niin jutellaan lisää! (yhteystiedot)

Ei muuta kuin pienellä jännityksellä yhteydenottoja odottamaan.

 

Vihdoin oli aika päästä avaamaan Piffin tapahtumakalenteri kunnolla issikoiden seurassa Tuulensillan tallilla Viljakkalassa. Reissuun ilmoittautuminen täyttyi uskomattoman nopeasti 18 tunnissa ja vain 10 nopeinta pääsivät nauttimaan ihanasta sunnuntaista. Lähdimme kimppakyytiletkana Tampere-talolta kohti Tuulensiltaa ja matka taittui nopeasti hyvässä seurassa.

Perillä Tuulensillassa meitä odotti ihana näky: tarha täynnä pörröisiä issikoita varsoista vaareihin. Löytyipä sieltä yksi syötävän suloinen miniponi Simbakin, joka keräsi kyllä ansaitusti piffiläisten huomion. Meidät otettiin vastaan tallissa ja jokaiselle jaettiin omaan tasoon sopiva ratsu jonka jälkeen haimme hevoset laumasta harjattavaksi. Kiltimpiä hevosia saa hakea, nämä nimittäin seisoivat kiltisti vierekkäin pihalla oleviin puomeihin sidottuina jos lähti pidemmällekin hakemaan varusteita! Harjauksen jälkeen ratsastaja jos toinenkin oli mukavan karvakerroksen peittämänä ja kaikki odottivat lenkkiä innostuneina hymyssäsuin.

                                               Pikkuponi Simba tervehtii Johannaa

                                                        Bondausta ennen lähtöä

Sää oli ollut aamulla pilvinen ja pelättiin vähän lauantaisen sateen palaamista, mutta satuloihin noustessa sateesta ei ollut tietoakaan ja loppulenkistä aurinkokin paistoi. Huonokaan sää ei olisi paljoa voinut porukan tunnelmaa latistaa, varsinkaan kun pääsimme koittamaan issikoiden omaa askellajia tölttiä! Jos vaan joka heppa sitä osaisi, niin tulisi varmaan tehtyä pitempiä maastolenkkejä, sillä töltti oli todella mukava istua! Jos ratsu meinasi siirtyä raville sai sen kuin napin painalluksesta puolipidätteellä tölttäämään ja ei hölskyttänyt! Kaikilla tuntui olevan todella hauskaa katsellessa edellä menevän hevosen hassua askellusta. Ratsastimme pitkin hiljaisia hiekkateitä ja issikat osoittautuivat supervarmoiksi niin jaloistaan kuin luonteensa puolesta, sillä ohitimme pihan jossa oli muutamia koiria (jotka kuulostivat enemmänkin susilaumalta) eikä ratsujemme korvatkaan tainneet värähtää. Tämä ei silti tarkoittanut ettei ratsuistamme olisi löytynyt menohaluja, sillä kun pääsimme ottamaan pienet laukkapätkät oli meno huikeaa! Jotkut ratsuista olisivat innostuneet ottamaan kisaakin ja lunta ja hiekkaa lensi letkan irrotellessa kunnolla. Viimeistään tämän jälkeen kaikilla oli posket kipeänä hymyilystä!

                                                       ...matkalla metsään
Hiekkateiden lisäksi suunnistimme pienille metsäpoluille ja annoimme hevosille pitkää ohjaa. Metsässä oli vielä lunta maassa mutta helposti ratsumme jaksoivat tarpoa. Tulipahan metsäpolulla bongattua kolme kotkaakin liitelemässä päidemme päällä, vau! Pääsimme ottamaan vielä toisenkin laukkapätkän hiekkatiellä ennen kuin suunnattiin takaisin metsäpoluille käppäilemään kohti tallia. Kaksi tuntia hurahti nopeasti ratsailla ja jotkut ehkä tunsivat satulassa kulutetun ajan jälkeenpäinkin ;)

                                           Koko porukka takaisin tallilla :)

Tallilla hevoset saivat leipää kiitokseksi reissusta ja joutuivat ehkä vähän poseeraamaan kameroillekin. Porukka tuntui tyytyväiseltä ja hepat pääsivät takaisin laumaan heinäkasojen sekaan. Reissu oli kyllä todella virkistävä ja rentouttava, kiitos Tuulensillan väki, tulemme varmaan joskus uudestaan!

-Hilla