PIFFI päätti virittäytyä joulun tunnelmaan hevosajelun, jouluisen maiseman ja nuotiolla lämmitetyn kahvin ja makkaran parissa. 10 piffiläistä suuntasi viikkoa ennen jouluaattoa kohti Ikaalisissa sijaitsevaa Luomajärven Hevoskievaria. Paikan päällä meitä odottivat vanhat maatilan rakennukset ja pörröiset suomenhevoset sekä suuret ruotsalaiset ardenner-ruunat. Satu, yksi Luomajärven Hevoskievarin omistajista, esitteli meille tallin ja pihatossa majailevat hevoset, joilla tehdään ympäri vuoden erilaisia maastoretkiä. Omassa pihatossaan majaili kaksi suurta ruotsalaista ardenner-ruunaa, joista 20-vuotias Aukusti pääsi tällä kertaa kärryjen eteen meitä kyyditsemään.
Koko porukka sai olla mukana pistämässä Aukustia kuntoon ja kokeilemaan miten paljon 800 kiloisen ruunan kaviot ja työvaljaat painavat (paljon). Satu kertoi meille lisäksi hevosen valjastamisesta ja saimme olla mukana auttamassa myös valjaiden laitossa.
Harmiksemme lunta ei ollut riittävästi rekiajeluun, joten tällä kertaa matka laavulle taittui kärryjen kyydissä. Aukustin vetämissä kärryissä viltin alla istuskelikin pian kuskin lisäksi 10 kyytiläistä, eikä ruunaa näyttänyt paino paljon perässä haittaavan. Niin reippaasti korvat hörössä se lähti kävelemään kohti lähistöllä sijaitsevaa laavua.
Laavulla grillasimme makkaraa ja joimme nuotiolla lämmitettyä kahvia sekä kuuntelimme Sadun kertomuksia tilan historiasta sekä juttelimme, mistäs muustakaan kuin hevosista. Paluumatkalla pääsimme kärryjen kyydissä kokemaan myös pätkän Aukustin tasaista ravia sekä laukkaa. Viimeistään siinä vaiheessa oli näillä kyytiläisillä jo hymy korvissa.
Mikäli pakkanen ei olisi jäädyttänyt useamman retkeläisen varpaita päivän aikana, olisi Aukustin kyydissä ja tallilla häärätessä voinut hyvinkin kuluttaa kokonaisen päivän!
Koko porukka sai olla mukana pistämässä Aukustia kuntoon ja kokeilemaan miten paljon 800 kiloisen ruunan kaviot ja työvaljaat painavat (paljon). Satu kertoi meille lisäksi hevosen valjastamisesta ja saimme olla mukana auttamassa myös valjaiden laitossa.
Harmiksemme lunta ei ollut riittävästi rekiajeluun, joten tällä kertaa matka laavulle taittui kärryjen kyydissä. Aukustin vetämissä kärryissä viltin alla istuskelikin pian kuskin lisäksi 10 kyytiläistä, eikä ruunaa näyttänyt paino paljon perässä haittaavan. Niin reippaasti korvat hörössä se lähti kävelemään kohti lähistöllä sijaitsevaa laavua.
Laavulla grillasimme makkaraa ja joimme nuotiolla lämmitettyä kahvia sekä kuuntelimme Sadun kertomuksia tilan historiasta sekä juttelimme, mistäs muustakaan kuin hevosista. Paluumatkalla pääsimme kärryjen kyydissä kokemaan myös pätkän Aukustin tasaista ravia sekä laukkaa. Viimeistään siinä vaiheessa oli näillä kyytiläisillä jo hymy korvissa.
Mikäli pakkanen ei olisi jäädyttänyt useamman retkeläisen varpaita päivän aikana, olisi Aukustin kyydissä ja tallilla häärätessä voinut hyvinkin kuluttaa kokonaisen päivän!
Loppuun vielä retkellä mukana olleen Maijun kirjoitus päivästämme:
"Luomajärven hevoskievarilla olo on tunnelmallinen ja kotoisa, ja toiminnasta välittyy aito kiinnostus hevosen hyvinvointiin ja luontaisen elinympäristön tukemiseen. Oli esimerkiksi hienoa kuulla, että hevoset asuvat pihatossa ympäri vuoden. Se on luksusta, josta moni hevonen voi nykypäivänä vain haaveilla. Tilan yrittäjä Satu oli aivan ihana ihminen, ja sopii työhönsä kuin nenä päähän. Hänestä oikein huokuu ylpeys oman tilan toiminnasta :) Toivottavasti tuonne järjestettäisiin myös maastovaellus!" -Maiju
