Parin viikon sisällä yhteydenottoja ilmoitukseeni tuli kokonaiset viisi kappaletta, kaikki vastaten ainoaa varsinaista vaatimustani: kulkuyhteys tallille keskustasta. Ei siis mahdoton tehtävä, toisin kuin aluksi ajattelin - oman auton puuttumiseen kaikki aikaisemmat vuokraussuunnitelmat ovat kaatuneet!

Ensimmäinen yhteydenotto tuli heti parin päivän sisällä 10-vuotiaasta kenttää kilpailleesta, noin 160 säkäisestä, helppo A:n tasoisesta trakehnerruunasta. Soittelin omistajan kanssa ja kävinkin ruunaa kokeilemassa. Oikein mukava ja selväpäinen kaveri, hieman ruosteessa (niinkuin minäkin...) irtopalan poiston aiheuttaman sairasloman jäljiltä. Omistaja vaikutti todella mukavalta, hinta opiskelijabudjettiin sopivalta ja kulkuyhteydetkin olivat kunnossa vaikka matka hieman pitkä.


Testattava numero yksi, vanha kuva oriajoilta Latviasta

Kaksi yhteydenottoa koskivat nuorempia ja raaempia tapauksia, 4-vuotiasta fwb-tammaa ja 5-vuotiasta sh-tammaa. Päätin kuitenkin passata nämä edellämainitun ruunan vuoksi - jostain oli lähdettävä karsimaan.

Kunnes lopulta tuli se käänteentekevä puhelu. 10 vuotias koulupuolen puoliverinen, sä'ältään yli 170cm. Vuosi sitten kotiutunut Suomeen, ulkomailla startattu jopa Pyhää Yrjöä, Suomessa aloitellaan kilpailua vaativalla. Toimii myös vikellyshevosena, kertoo luonteesta aika paljon. Kertahintana tallipaikan hinnasta laskettu päiväkohtainen maksu - vaikkakin hinta on korkeampi kuin edellisellä ruunalla, ei tämän tasoista hevosta mistään halvemmalla saa! Sijainti lisäksi mitä mahtavin, Niihaman ratsastuskeskus, johon kulkee bussit mainiosti ympäri vuoden, 6,5 kilometrin matkan taittaa myös parissakymmenessä minuutissa pyörällä ja puitteet ovat Suomen parhaimmistoa.

Vielä oli toki edessä koeratsastus, joka löisi viimeisen naulan arkkuun - toimiiko yhteistyö vai ei, onko hevonen sitä mitä luvattu, tuleeko omistajien kanssa toimeen... Jännityksellä lähdin kokeilemaan - tajusin, etten ole noin osaavalla hevosella muistaakseni aiemmin edes ratsastanut. Pelkäsin ettei hevonen toimisi hieman ruosteisen istuntani alla ollenkaan. Mutta turhaan. Hevonen oli oikein mukava ja toimiva, muistutti ratsastettavuudeltaan kovasti edellistä hevostani joten tunsin oloni satulassa alusta saakka hyvin kotoisaksi. Omistajat ovat mukavia ja puitteet mitä mahtavimmat. Hinnassa on vielä pientä sovittelua budjettiin, varsinkin kun syksyllä taas opiskelut alkaa, mutta se onnistuu jättämällä turhat tuhlailut pois.


Testattava numero kaksi ja nyttemmin se vuokrahevonen. Kuva kaapattu videolta.

Viimeinen yhteydenotto tuli itseasiassa edellisen postauksen ansiosta. Vaikka siinäkin oli todella mukavan oloinen hevonen tarjolla, olin jo vietyä naista - ylläolevan kuvan Kunkkua tulen ratsastamaan tästä lähin kolmesti viikossa!

Joten te, jotka joudutte opiskelujen vuoksi hevosistanne luopumaan, älkää lannistuko. Luopuminen tarkoittaa myös uusia mahdollisuuksia. Uudet tallipiirit, hevos- ja ihmistuttavuudet tuovat uusia ja erilaisia kokemuksia. En olisi todellakaan uskonut että löydän näin osaavaa hevosta kohtuuhintaan näin keskeisellä sijainnilla upein puittein. Se vaati unelmia ja halua toteuttaa ne. Muistakaa hyödyntää niin virallisia medioita kuin puskaradioitakin aktiivisesti. Ilman kylvöä ei tule satoakaan - kliseistä mutta harvinaisen totta.

Niihaman Ratsastuskeskuksessa järjestetään viikon 26 viikonloppuna kansallisen tason esteratsastuskilpailut Tampereen Ratsastusseuran toimesta. Luokkia ratsastetaan parin päivän aikana huimat 13 kappaletta tasolla 80-130 cm. Luokkia on sekä poni- että suomenhevosratsukoille kuin kaikille avoimenakin. Sunnuntaina käydään muun muassa Prix de Suomen Hippos -kamppailu suomenhevosten kesken.

Kisat alkavat molempina päivinä klo 9. Niihamaan pääsee näppärästi bussilla tai keskustasta 6,5 kilometriä pyöräillen.

Kilpailukutsu

Jos olet seuraa vailla, huutele täällä tai Piffin facebook-sivulla, muitakin piffiläisiä on varmasti tulossa!

Raporttia ja kuvia kisoista luvassa myöhemmin, ainakin itse olen menossa kameran kanssa paikalle. Toivotaan hyvää keliä!

En varmasti ole yksin ongelmani kanssa. Vaikka uudelle opiskelupaikkakunnalle muutto on jännittävää ja kivaa aikaa, on siinä ikäviäkin puolia: vanhojen hevosystävien hyvästeleminen, mahdollisesti jopa omasta hevosesta luopuminen niinkuin allekirjoittaneella. Tiesin, että päätös on oikea - sen lisäksi, että opiskelijabudjetilla on hankala omaa hevosta pitää, myös auton puute, koulukiireet ja koulun ohessa työskentely verottaisivat tallilla käymistäni. Kun aloittaa ajoissa, on mahdollista valita hevosystävälle paras mahdollinen koti. Itse en ainakaan ole joutunut hevosen puolesta murehtimaan, päinvastoin, hevonen voi varmasti paremmin pienellä maalaistallilla rakastettuna perhehevosena kuin täällä kiireistä stressaantuneen omistajansa kanssa.


Käyn moikkaamassa Votea uudessa kodissaan silloin tällöin. Tässä kuva parin viikon takaa.
Oma hevonen lähti reilu vuosi sitten. Pieni hajurako teki ehkä hyvääkin - pitkästä aikaa sai välillä vaan olla ja rentoutua, olin niin tottunut huolehtimaan aina jostain muusta itseni lisäksi. Tässä vuoden mittaan olen käynyt ratsastelemassa silloin tällöin, yrittänyt miettiä mikä ratkaisu olisi itselle sopivin. Googletin eri tuntitalleja ja seurailin Hevostalli.netin vuokralle tarjotaan -palstaa. Kunnes se intohimoinen hevoskärpänen palasi - päätin että nyt saa ratsastamattomuus riittää, tallille on päästävä. Vuokraheppa pari kertaa viikossa tuntui sopivalta vaihtoehdolta, omaan hevoseen tottuneena "kerran viikossa tunnilla" ei riitä. Vanha tuttu hevostalli.net toimikoon apuna.

otsikko Ratsua kokeneelle Tampereen alueelta 03.06.2013 paikkakunta Tampere maakunta Pirkanmaa ilmoitus Heippa! Olen 20-vuotias yliopisto-opiskelija Tampereelta. Hevoskokemusta on takana noin kymmenen vuoden ajalta, olen omistanut kaksi hevosta ja kilpaillut pääosin kouluratsastuksessa seura- ja aluetasolla. Olen istuntapainotteinen ja herkkä ratsastaja mutta osaan myös vaatia hevoselta. Toimin hevosen ehdoilla mutta tunnistan myös kusetusyritykset. En pelkää säpäkkääkään tapausta ja tapana on ollut pysyä rajummassakin kyydissä satulaan liimattuna. Myös maastakäsittelytaidot on hanskassa (juoksutus- ja talutusharjoitukset, peruskäyttäytyminen jokapäiväisissä tilanteissa). Olen tunnollinen, sitoutuva, hoidan hommani kunnolla ja tulen kun sovitaan. Lisäksi erittäin innokas. :) Olen asunut Tampereella nyt vuoden ja käynyt välillä ratsastelemassa, mutta sellaista "omantuntuista" hevosta ei ole löytynyt (yleensä kulkuyhteyksien puuttuessa). Hakusessa olisi mukava vuokrahevonen, myös puoliylläpito (tai ylläpito kesän ajan) harkittavissa. Olen ajatellut joko nuorta projektihevosta (kokemusta nuoren hevosen eteenpäinviemisestä koulupuolella peruskoulutuksesta HeB-A tasolle) tai vanhempaa opetusmestaria (HeA ylöspäin). Valmentautumis- ja kisausmahdollisuus plussaa. Lajisuuntauksella ei niin väliä. Sovitaan hinnasta ja käyntikerroista erikseen. Olen valmis myös tekemään tallihommia vastineena ratsastuksesta. Työkokemusta on parilta eri tallilta. Kulkuyhteydet on oltava hyvät Tampereen keskustasta, sillä en omista autoa. Kulkeminen tapahtuisi joko bussilla tai muiden tallilla kulkevien kanssa kimppakyydeillä. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä niin jutellaan lisää! (yhteystiedot)

Ei muuta kuin pienellä jännityksellä yhteydenottoja odottamaan.

 

Vihdoin oli aika päästä avaamaan Piffin tapahtumakalenteri kunnolla issikoiden seurassa Tuulensillan tallilla Viljakkalassa. Reissuun ilmoittautuminen täyttyi uskomattoman nopeasti 18 tunnissa ja vain 10 nopeinta pääsivät nauttimaan ihanasta sunnuntaista. Lähdimme kimppakyytiletkana Tampere-talolta kohti Tuulensiltaa ja matka taittui nopeasti hyvässä seurassa.

Perillä Tuulensillassa meitä odotti ihana näky: tarha täynnä pörröisiä issikoita varsoista vaareihin. Löytyipä sieltä yksi syötävän suloinen miniponi Simbakin, joka keräsi kyllä ansaitusti piffiläisten huomion. Meidät otettiin vastaan tallissa ja jokaiselle jaettiin omaan tasoon sopiva ratsu jonka jälkeen haimme hevoset laumasta harjattavaksi. Kiltimpiä hevosia saa hakea, nämä nimittäin seisoivat kiltisti vierekkäin pihalla oleviin puomeihin sidottuina jos lähti pidemmällekin hakemaan varusteita! Harjauksen jälkeen ratsastaja jos toinenkin oli mukavan karvakerroksen peittämänä ja kaikki odottivat lenkkiä innostuneina hymyssäsuin.

                                               Pikkuponi Simba tervehtii Johannaa

                                                        Bondausta ennen lähtöä

Sää oli ollut aamulla pilvinen ja pelättiin vähän lauantaisen sateen palaamista, mutta satuloihin noustessa sateesta ei ollut tietoakaan ja loppulenkistä aurinkokin paistoi. Huonokaan sää ei olisi paljoa voinut porukan tunnelmaa latistaa, varsinkaan kun pääsimme koittamaan issikoiden omaa askellajia tölttiä! Jos vaan joka heppa sitä osaisi, niin tulisi varmaan tehtyä pitempiä maastolenkkejä, sillä töltti oli todella mukava istua! Jos ratsu meinasi siirtyä raville sai sen kuin napin painalluksesta puolipidätteellä tölttäämään ja ei hölskyttänyt! Kaikilla tuntui olevan todella hauskaa katsellessa edellä menevän hevosen hassua askellusta. Ratsastimme pitkin hiljaisia hiekkateitä ja issikat osoittautuivat supervarmoiksi niin jaloistaan kuin luonteensa puolesta, sillä ohitimme pihan jossa oli muutamia koiria (jotka kuulostivat enemmänkin susilaumalta) eikä ratsujemme korvatkaan tainneet värähtää. Tämä ei silti tarkoittanut ettei ratsuistamme olisi löytynyt menohaluja, sillä kun pääsimme ottamaan pienet laukkapätkät oli meno huikeaa! Jotkut ratsuista olisivat innostuneet ottamaan kisaakin ja lunta ja hiekkaa lensi letkan irrotellessa kunnolla. Viimeistään tämän jälkeen kaikilla oli posket kipeänä hymyilystä!

                                                       ...matkalla metsään
Hiekkateiden lisäksi suunnistimme pienille metsäpoluille ja annoimme hevosille pitkää ohjaa. Metsässä oli vielä lunta maassa mutta helposti ratsumme jaksoivat tarpoa. Tulipahan metsäpolulla bongattua kolme kotkaakin liitelemässä päidemme päällä, vau! Pääsimme ottamaan vielä toisenkin laukkapätkän hiekkatiellä ennen kuin suunnattiin takaisin metsäpoluille käppäilemään kohti tallia. Kaksi tuntia hurahti nopeasti ratsailla ja jotkut ehkä tunsivat satulassa kulutetun ajan jälkeenpäinkin ;)

                                           Koko porukka takaisin tallilla :)

Tallilla hevoset saivat leipää kiitokseksi reissusta ja joutuivat ehkä vähän poseeraamaan kameroillekin. Porukka tuntui tyytyväiseltä ja hepat pääsivät takaisin laumaan heinäkasojen sekaan. Reissu oli kyllä todella virkistävä ja rentouttava, kiitos Tuulensillan väki, tulemme varmaan joskus uudestaan!

-Hilla