Mikä olisikaan parempi tapa viettää pääsiäissunnuntaita, kuin hevosten parissa!
Ja nämä hevoset eivät olleet ihan mitä tahansa hevosia. Vaan hevosmaailman jättilläisiä.
Aamusta sullouduimme kahteen autoon ja lähdimme kurvailemaan kohti Kurua. Reilu tunti Tampereen keskustasta ja päädyimme maaseudulle, jossa näillä tupsukavioillakin on tilaa käyskennellä.
Perillä meidät otti vastaan Pirttijoen koko perhe koirineen ja hevosineen. Ensimmäisenä tarhasta talutettiin eteemme jykevä tamma nimeltään Zita. Se talutettiin koko poppoon keskellä ja siihen se sitten jäi seisoskelemaan ja nauttimaan ratsastajien rapsutuksista sekä hoivaamisesta.
Kuvissa Zita-tamma
Selkään nostettiin länkkärisatula ja tamman viereen kiikutettiin penkki, jonka päältä pääsi kipuamaan selkään. Penkille todellakin oli tarvetta.
Zitan kanssa pääsi tärisyttämään tannerta hiekkatiellä.
Kun Zita-tamma ratsastajineen ja kärkihevosineen oli lähetetty matkaan, talutettiin kentälle tallin ori Arttu. Arttu on rakenteeltaan paljon sirompi ja matalampi kuin jykevä Zita-tamma. Oikea joka tytön unelmien musta ori valkoisine hapsu jalkoineen.
Molemmilla hevosilla ratsastajat pääsivät kokeilemaan kaikkia askellajeja. Askellajit olivat todella erilaiset verrattuna kevytrakenteisiin ratsastuskouluhevosiin. Mutta selässä oli ainakin tukeva istua.
Hevosia oli joka koossa.
Tässä perheen pienimmäisen ratsu.
Hellyyttävä poni, joka ilahdutti suloisuudellaan!
Ponikerhon kokoontuminen
Suloisen ponin ja ratsuinamme toimineiden Artun ja Zitan lisäksi Ranchillä meitä ilahdutti myös kaksi shirehevosvarsaa sekä Mone-tamma.
Mone-tamma jonka säkäkorkeus on huikeat 191 senttiä!
Tässä vielä mukana olleiden tunnelmia reissulta:
"Oli tosi mukava ja hauska päivä Kurussa! Ihania eläimiä ja kivoja uusia ihmisiä. Pääsin kokeilemaan Arttu-hevosta, ja se oli tosi hauskaa ja erilaista kuin mihin olin tottunut, kun oli länkkärivarusteet ja vähän normaalia isompi heppa. Shiret olivat niin hienoja, ja oli ihan mahtavaa kun päästiin vielä lopuksi katsomaan myös juuri syntynyttä vasikkaa."
"Pääsin ensimmäisenä kapuamaan rauhallisen Zita-tamman selkään ja penkin avulla ylös kaahiminen ei ollutkaan kova homma. Lähdettiin lyhyelle maastoretkelle, jonka aikana sai kokeilla myös ravia ja pienen pätkän laukkaa. Zita oli aika menopäällä ja varsinkin takaisin tullessa ei olisi malttanut kävellä ollenkaan. Tukevassa lännensatulassa oli onneksi helppo pysyä kyydissä, vaikka ison hevosen askeleet olivatkin hieman erilaiset kuin, mihin on tottunut. Laukatessa tanner suorastaan tömisi ja kivaa oli!"
Reissu oli mahtava ja Fingiant Ranchillä ihania ihmisiä mahdollistamassa lajikerhollemme tämän kokeilun!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti