Ratsastamassa shirehevosilla 19.4.

Jälleen koitti keväinen sunnuntai ja matka kohti Kurussa sijaitsevaa Fingiant Ranchiä. 

Ja jälleen kerran meitä oli vastassa suloinen vastaanotto joukkio!

Tilan pienet nelijalkaiset toivottivat meidän tervetulleeksi. (Kuva: Jonna Härkönen)

Ensimmäisenä päästiin tutustumaan lempeään Zita-tammaan.
Ratsastajat pääsivät rapsuttelemaan ja harjailemaan tätä lempeää tammaa.

Jenni nousi ensimmäisenä Zitan selkään ja suunnisti kohti maastoa. (Kuva: Jonna Härkönen)

Viereinen kuva: Jonna Härkönen

Kuva Jenni Ylinen

Jenni palailee Zitan kanssa ratsastusretkeltään. (Kuva Jenni Ylinen)

Sitten penkin päältä kapusi seuraava ratsastaja Zitan selkään

 ja suunnisti omalle retkelleen tamman selässä. 

Sillä aikaa kun Zita oli lenkillään me odottelimme 

seuraavien kyytiin nousijoiden kanssa kentän laidalla,

 jossa puolet ratsastajista pääsivät tilan mustan oriin Artun selkään.

Arttu vasta onkin viisas ori. Kun selässä oli jämäkkiä hevosnaisia yhteistyökin sujui hyvin.

Melkoinen hurmuri tämä musta orhi! (Kuva Jonna Härkönen)

Laukkaaminen oli Artulla melkoista sen korkeiden askellajien tähden. (Kuva Jenni Ylinen)

Ratsastuksen jälkeen tarhaan ja piehtaroimaan! (Kuva Jenni Ylinen)

Lopuksi kuva vielä tilan pienimmästä söpöliinistä, 

joka jälleen kerran valloitti myös kaikki puolelleen pienellä turvallaan!

(Kuva Jonna Härkönen)

Tässä vielä mukana olleiden ajatuksia ratsastusreissultamme!

"Kaikkiaan ainutlaatuinen kokemus, joka ei varmasti unohdu koskaan. Oma ratsuni Zita oli lempeä jättiläinen, jolla oli isot, mutta samalla pehmeät askellajit, ja lännensatula teki ratsastamisesta miellyttävää kaikissa askellajeissa. Osallistuin ensimmäistä kertaa PIFFIn tapahtumaan, ja on mahtavaa, että löytyy tällainen ns. matalan kynnyksen hevoskerho, jonka tapahtumiin on helppo lähteä mukaan, vaikka takana olisi pidempikin tauko hevostelusta. Kiitos kovasti kaikille!"

"Sunnuntaina 19.4. suuntasimme siis kohti Kurua Fingiant Ranchille ihastelemaan ja ihmettelemään maailman suurimman hevosrodun edustajia eli shirenhevosia! Itse toimin kuskina, ja "hyvän" suuntavaistoni ja sekoilevan navigaattorini yhteistyöllä emme meinanneet edes päästä Tampereelta pois... Mutta mutkien kautta voittoon, ja loppumatka sujui mukavasti jutellessa - minä tosin loppumatkasta melkein äänettömänä, kun olin saanut flunssan sopivasti tähän reissun yhteyteen...

Tallille saavuttuamme meitä vastassa oli kolme pientä, alle polvenkorkuista söpöä koiraa, jotka olisivat mielellään osallistuneet kaikkeen tekemiseen, mutta heidät komennettiin pois. Pihapiirissä oli kolme tarhaa, joista yksi oli tallin Arttu-shireorin yksityiskäytössä, kahdessa muussa oli kolme hevosta per tarha. Mahtavan kokoinen Zita-tamma (185cm!) laitettiin ensin valmiiksi pihalla, ja kun se oli saanut ensimmäisen ratsastajansa selkään, lähtivät he ja johtoratsukko tekemään pienen maastoreissun. Sillä aikaa Arttu laitettiin valmiiksi kentällä menoa varten. Itse päätin, että haluan mennä Zitalla, sillä se oli niin jättimäinen ja muhkea, ja pystyin vain kuvittelemaan, miltä sen leveässä, tynnyrimäisessä selässä tuntuisi istua.

Kuvitteluun ei onneksi tarvinnut tyytyä, sillä minä olin toisena kipuamassa Zitan selkään. Hyvin aukesivat lonkankoukistajat ja reidet saivat venytystä, kun siihen selkään istui! Zita oli hirveän rauhallinen ja sympaattinen jättiläinen. Alkuun sen käyntikin tuntui niin hirveän isolta, että jännitin, pysyisinkö edes ravissa selässä, mutta hyvin se meni! Ravissa oli yllättävän mukava istua, mutta laukka vasta olikin jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa! Zitalla ei pystynyt laukkaamaan kovin pitkään, sillä se on niin raskas, ettei se yksinkertaisesti jaksa. Pieni pätkä kuitenkin mentiin, ja se oli sitä keinuhevoslaukkaa parhaimmillaan! Vaikka askel olikin ISOA ja tanner tömisi, oli siinä ihanaa istua ja nauttia kyydistä. Zita kuunteli todella hyvin apuja, niin pohkeita eteenpäin kuin pidätteitäkin. Vaikka korkealla olinkin, oli olo turvallinen ja selässä oli tukeva istua. Myös omistajat olivat erittäin mukavia ja auttavaisia. Tilalla käynnistä jäi erittäin hyvä mieli, ja kyllä se on todettava, että shiret ovat ihan mielettömän upeita ja vaikuttavia ilmestyksiä! Tämä ei ainakaan lievittänyt shireinnostusta, ja mukaan lähden toisenkin kerran jos mahdollisuus vain tulee!"