PIFFI järjesti kaksi kokeilutuntia Lempäälän Ratsuniityllä ihanan keväisenä, aurinkoisena lauantaina 25.4.!

Meitä lähti tallille kimppakyydein 12 henkeä, ja tunnit oli järjestetty niin, että ensin oli tunti kuudelle kokeneemmalle ratsastajalle, ja sen perään heti tunti kuudelle aloittelevalle ratsastajalle, niin että he saivat ensin seurata kokeneemman ryhmän tuntia kentän laidalla, minkä jälkeen ensimmäisen ryhmän ratsastajat pääsivät avustamaan heitä toisella tunnilla. :) 

Kentällä oli jo kesä!

Tallilla kaikki oli laitettu hienosti valmiiksi, listassa oli hevoset valmiiksi jaettuina, osa oli jo edellisellä tunnilla, osaa taas ratsastajat pääsivät laittamaan itse kuntoon. Osa hevosista myös jatkoi suoraan aloittelevien tunnille, ja loput saapuivat maneesiin avuliaiden tallityttöjen laittamina, mikä oli todella mukavaa!

Inka ja Hippa niminen suokkitamma

Tallin hevoset vaikuttivat kaikki oikein mukavilta ja osaavilta, tilat olivat siistit ja viihtyisät, ja mikä tärkeintä, ilmapiiri oli heti alkuun vastaavottavainen ja leppoisa. 

Opettajamme oli erittäin mukava ja pätevä, ja ohjeisti vaihto-oppilaita sujuvasti myös englanniksi. 

Kokeneempien tunnilla menimme ulkokentällä, hiekka vain pöllysi ja kärpäset pörräsivät kuin keskellä kesää! Treenasimme perusratsastusta käynnissä ja ravissa, sekä laukkailimme pareittain ympyrällä. Kaikki saivat hevoset toimimaan mukavasti, vaikka osalla oli taukoakin ratsastamisesta. 

Aloittelijoiden tunti pidettiin maneesissa, missä kaikki saivat avustajien tukemina harjoitella ensin pysähtymistä ja liikkeellelähtöä, ja sen jälkeen kääntämistä pujotellen ja voltilla. Lopuksi kaikki ehtivät myös kokeilla ravia useamman kerran, ja sekin sujui kaikilta mallikkaasti. 

Lähdimme kotia kohti tyytyväisin mielin!

Ohessa pari mukana olleiden kuvausta tunnelmista:

"Oli kivaa tallilla. Suomenhevonen Utukka oli suloinen ja kuuliainen. :) Lapsena viimeksi vähäsen kävin ratsastamassa (paitsi viimeisin vaellus issikoilla PIFFIn kanssa) ja tallikärpänen puri Ratsuniityllä. Tekisikin mieli alkaa taas tiiviimmin ratsastaa ja muistella, millaista touhua se olikaan. :) Kiitos PIFFIlle näistä mahdollisuuksista päästä porukalla hevosten pariin! Innolla odotellaan seuraavia tapahtumia ja alkeistunteja."

- Anna-Maria

Utukka-suokki

"Tallin ilmapiiri vaikutti lämpimältä, ja ihmiset olivat avuliaita. Oma tunti meni nopeasti ja oli mukavaa päästä myös valmistelemaan ja hoitamaan hevosta oman tunnin lisäksi. Ravaaminen ei ollut yhtään niin pelottavaa, kuin edellisellä ratsastuskerralla! "

- Petra

PIFFI oli mukana sorsapuistossa järjestettävissä opiskelijoiden olympiaadeissa 21.4 omalla keppihevosesterata- rastillaan, ja voi että meillä oli mukavaa! :D

Opiskelijoiden Olympiaadeissa oli siis tarkoituksena noin neljän hengen ryhminä kiertää erinäisiä urheilu(?)painoitteisia tai muita pelaamiseen liittyviä rasteja, joista parhaalle joukkueelle oli luvassa tietenkin palkinto myöhemmin.

Meidän rastinamme toimi keppihevosilla suoritettava 11 esteen esterata aikaa vastaan, mikä ei ollutkaan mikään ihan helppo pala purtavaksi, mutta KAIKKI osallistujat selviytyivät todella hienosti persoonallisilla ja heittäytymiskykyisillä suorituksillaan! Aidot naurunkyyneleet, hyvä fiilis ja toisten kannustus kuuluivat oleellisesti tähän päivään! :)

Piffin hallitus rastinpitäjänä auringosta iloisina :)

  

Rastillamme kävi kymmeniä joukkueita, meno oli hulvatonta ja vauhdikasta. Pari osallistujaa heittäytyi esteiden yli voltilla, jotkut menivät kaksisteen yhden keppihevosen päällä, kun taas toisissa joukkuiessa annettiin joukkuetoverin avustuksella hieman piiskaa pyllylle lisävauhdin saamiseksi, kannustus oli muutenkin kovaa ja toivottavaa ;) Aivan MAHTAVA päivä, kiitos kaikille osanottajille!

 Alla olevassa linkissä video Ylen toimittajan suoritukseen, joka kävi myös testaamassa rastimme sekä haastattelemassa Inkaa ja Lauraa opiskelijoiden liikunnallisuudesta!

https://www.facebook.com/yletampere/videos/10150496897184997/

Hieman kuvaa mallikkaasta suorituksesta

Keppihevoset odottamassa ratsastajiaan Johanna K:n, Johanna D:n ja Inkan viimeistellessä rastia

Haalariemerkki Opiskelijoiden Olympiaadeista 2015. Kiitos Janetelle (Saarenpää) kaikista muista kuvista!

Ihanaa vapun jatkoa ja kesän odotusta kaikille lukijoille :)

-Nelli

Jälleen koitti keväinen sunnuntai ja matka kohti Kurussa sijaitsevaa Fingiant Ranchiä. 

Ja jälleen kerran meitä oli vastassa suloinen vastaanotto joukkio!

Tilan pienet nelijalkaiset toivottivat meidän tervetulleeksi. (Kuva: Jonna Härkönen)

Ensimmäisenä päästiin tutustumaan lempeään Zita-tammaan.
Ratsastajat pääsivät rapsuttelemaan ja harjailemaan tätä lempeää tammaa.

Jenni nousi ensimmäisenä Zitan selkään ja suunnisti kohti maastoa. (Kuva: Jonna Härkönen)

Viereinen kuva: Jonna Härkönen

Kuva Jenni Ylinen

Jenni palailee Zitan kanssa ratsastusretkeltään. (Kuva Jenni Ylinen)

Sitten penkin päältä kapusi seuraava ratsastaja Zitan selkään

 ja suunnisti omalle retkelleen tamman selässä. 

Sillä aikaa kun Zita oli lenkillään me odottelimme 

seuraavien kyytiin nousijoiden kanssa kentän laidalla,

 jossa puolet ratsastajista pääsivät tilan mustan oriin Artun selkään.

Arttu vasta onkin viisas ori. Kun selässä oli jämäkkiä hevosnaisia yhteistyökin sujui hyvin.

Melkoinen hurmuri tämä musta orhi! (Kuva Jonna Härkönen)

Laukkaaminen oli Artulla melkoista sen korkeiden askellajien tähden. (Kuva Jenni Ylinen)

Ratsastuksen jälkeen tarhaan ja piehtaroimaan! (Kuva Jenni Ylinen)

Lopuksi kuva vielä tilan pienimmästä söpöliinistä, 

joka jälleen kerran valloitti myös kaikki puolelleen pienellä turvallaan!

(Kuva Jonna Härkönen)

Tässä vielä mukana olleiden ajatuksia ratsastusreissultamme!

"Kaikkiaan ainutlaatuinen kokemus, joka ei varmasti unohdu koskaan. Oma ratsuni Zita oli lempeä jättiläinen, jolla oli isot, mutta samalla pehmeät askellajit, ja lännensatula teki ratsastamisesta miellyttävää kaikissa askellajeissa. Osallistuin ensimmäistä kertaa PIFFIn tapahtumaan, ja on mahtavaa, että löytyy tällainen ns. matalan kynnyksen hevoskerho, jonka tapahtumiin on helppo lähteä mukaan, vaikka takana olisi pidempikin tauko hevostelusta. Kiitos kovasti kaikille!"

"Sunnuntaina 19.4. suuntasimme siis kohti Kurua Fingiant Ranchille ihastelemaan ja ihmettelemään maailman suurimman hevosrodun edustajia eli shirenhevosia! Itse toimin kuskina, ja "hyvän" suuntavaistoni ja sekoilevan navigaattorini yhteistyöllä emme meinanneet edes päästä Tampereelta pois... Mutta mutkien kautta voittoon, ja loppumatka sujui mukavasti jutellessa - minä tosin loppumatkasta melkein äänettömänä, kun olin saanut flunssan sopivasti tähän reissun yhteyteen...

Tallille saavuttuamme meitä vastassa oli kolme pientä, alle polvenkorkuista söpöä koiraa, jotka olisivat mielellään osallistuneet kaikkeen tekemiseen, mutta heidät komennettiin pois. Pihapiirissä oli kolme tarhaa, joista yksi oli tallin Arttu-shireorin yksityiskäytössä, kahdessa muussa oli kolme hevosta per tarha. Mahtavan kokoinen Zita-tamma (185cm!) laitettiin ensin valmiiksi pihalla, ja kun se oli saanut ensimmäisen ratsastajansa selkään, lähtivät he ja johtoratsukko tekemään pienen maastoreissun. Sillä aikaa Arttu laitettiin valmiiksi kentällä menoa varten. Itse päätin, että haluan mennä Zitalla, sillä se oli niin jättimäinen ja muhkea, ja pystyin vain kuvittelemaan, miltä sen leveässä, tynnyrimäisessä selässä tuntuisi istua.

Kuvitteluun ei onneksi tarvinnut tyytyä, sillä minä olin toisena kipuamassa Zitan selkään. Hyvin aukesivat lonkankoukistajat ja reidet saivat venytystä, kun siihen selkään istui! Zita oli hirveän rauhallinen ja sympaattinen jättiläinen. Alkuun sen käyntikin tuntui niin hirveän isolta, että jännitin, pysyisinkö edes ravissa selässä, mutta hyvin se meni! Ravissa oli yllättävän mukava istua, mutta laukka vasta olikin jotain aivan sanoinkuvaamattoman upeaa! Zitalla ei pystynyt laukkaamaan kovin pitkään, sillä se on niin raskas, ettei se yksinkertaisesti jaksa. Pieni pätkä kuitenkin mentiin, ja se oli sitä keinuhevoslaukkaa parhaimmillaan! Vaikka askel olikin ISOA ja tanner tömisi, oli siinä ihanaa istua ja nauttia kyydistä. Zita kuunteli todella hyvin apuja, niin pohkeita eteenpäin kuin pidätteitäkin. Vaikka korkealla olinkin, oli olo turvallinen ja selässä oli tukeva istua. Myös omistajat olivat erittäin mukavia ja auttavaisia. Tilalla käynnistä jäi erittäin hyvä mieli, ja kyllä se on todettava, että shiret ovat ihan mielettömän upeita ja vaikuttavia ilmestyksiä! Tämä ei ainakaan lievittänyt shireinnostusta, ja mukaan lähden toisenkin kerran jos mahdollisuus vain tulee!"

Mikä olisikaan parempi tapa viettää pääsiäissunnuntaita, kuin hevosten parissa!

Ja nämä hevoset eivät olleet ihan mitä tahansa hevosia. Vaan hevosmaailman jättilläisiä.

Aamusta sullouduimme kahteen autoon ja lähdimme kurvailemaan kohti Kurua. Reilu tunti Tampereen keskustasta ja päädyimme maaseudulle, jossa näillä tupsukavioillakin on tilaa käyskennellä.

Perillä meidät otti vastaan Pirttijoen koko perhe koirineen ja hevosineen. Ensimmäisenä tarhasta talutettiin eteemme jykevä tamma nimeltään Zita. Se talutettiin koko poppoon keskellä ja siihen se sitten jäi seisoskelemaan ja nauttimaan ratsastajien rapsutuksista sekä hoivaamisesta.

Kuvissa Zita-tamma

Selkään nostettiin länkkärisatula ja tamman viereen kiikutettiin penkki, jonka päältä pääsi kipuamaan selkään. Penkille todellakin oli tarvetta. 

Zitan kanssa pääsi tärisyttämään tannerta hiekkatiellä.

Kun Zita-tamma ratsastajineen ja kärkihevosineen oli lähetetty matkaan, talutettiin kentälle tallin ori Arttu. Arttu on rakenteeltaan paljon sirompi ja matalampi kuin jykevä Zita-tamma. Oikea joka tytön unelmien musta ori valkoisine hapsu jalkoineen.

Molemmilla hevosilla ratsastajat pääsivät kokeilemaan kaikkia askellajeja. Askellajit olivat todella erilaiset verrattuna kevytrakenteisiin ratsastuskouluhevosiin. Mutta selässä oli ainakin tukeva istua. 

 Hevosia oli joka koossa.

Tässä perheen pienimmäisen ratsu. 

Hellyyttävä poni, joka ilahdutti suloisuudellaan!

Ponikerhon kokoontuminen

Suloisen ponin ja ratsuinamme toimineiden Artun ja Zitan lisäksi Ranchillä meitä ilahdutti myös kaksi shirehevosvarsaa sekä Mone-tamma.

Mone-tamma jonka säkäkorkeus on huikeat 191 senttiä!

Tässä vielä mukana olleiden tunnelmia reissulta:

"Oli tosi mukava ja hauska päivä Kurussa! Ihania eläimiä ja kivoja uusia ihmisiä. Pääsin kokeilemaan Arttu-hevosta, ja se oli tosi hauskaa ja erilaista kuin mihin olin tottunut, kun oli länkkärivarusteet ja vähän normaalia isompi heppa. Shiret olivat niin hienoja, ja oli ihan mahtavaa kun päästiin vielä lopuksi katsomaan myös juuri syntynyttä vasikkaa."

"Pääsin ensimmäisenä kapuamaan rauhallisen Zita-tamman selkään ja penkin avulla ylös kaahiminen ei ollutkaan kova homma. Lähdettiin lyhyelle maastoretkelle, jonka aikana sai kokeilla myös ravia ja pienen pätkän laukkaa. Zita oli aika menopäällä ja varsinkin takaisin tullessa ei olisi malttanut kävellä ollenkaan. Tukevassa lännensatulassa oli onneksi helppo pysyä kyydissä, vaikka ison hevosen askeleet olivatkin hieman erilaiset kuin, mihin on tottunut. Laukatessa tanner suorastaan tömisi ja kivaa oli!"

Reissu oli mahtava ja Fingiant Ranchillä ihania ihmisiä mahdollistamassa lajikerhollemme tämän kokeilun!