 |
| Ihana tunnelma lumisessa metsässä |
 |
| Inkan ratsu Viima valmiina lähtöön |
 |
| Kaisa L. ja Dyna ennen lähtöä
En ole kovin kokenut ratsastaja vaikka pylly pysyykin satulassa (kuten myös maastolla huomattiin). Odotin siis ratsastusta kovasti, sillä pienessä ryhmässä pääsisin oppimaan taas lisää ja juuri satanut lumi loi kokemukselle mahtavat maisemat! Ihanaa oli ensin harjoitella tölttiä kentällä, jotta itsevarmuus olisi huipussaan maastoon lähtiessä. Allani oli hevonen, Dyno, jonka opettaja oli luokitellut hitaaksi, mutta mielestäni hänestä löytyi myös vallan tulinen puoli matkan puolivälissä, vai olisikohan ollut vain koti-ikävää? ;) (Dyno nimittäin käänsi hetkeksi turvan laukalla kohti kotia ja muu ryhmä odotteli ohjaajan hakiessa karkurin takaisin porukan jatkoksi, mikä sujui onneksi ilman sen kummempia kommelluksia). Vaellus oli aivan liian nopeasti ohi, mutta seuraavana päivänä kyllä tiesi olleensa ratsastamassa, eli lihasten kipeytymiseltä ei vältytty! :) Pian taas uudestaan!
- Kaisa L. |
 |
| Kaisa S. ja ihana valkoinen Milla |
Lauantain maastosta jäi kokonaisuudessaan todella hyvä mieli. Talli oli pieni ja kotoisa, ohjaaja tunsi hevoset hyvin ja osasi valita kullekin sopivan ratsun. Itselläni edellisestä issikkamaastosta oli jo pari vuotta aikaa, mutta sain ratsukseni tasaisen varman Millan ja tölttiä päästiin palauttelemaan mieliin kentällä ennen maastoon lähtöä. Reitti oli mukava ja sopivan vaihteleva, edeltävänä yönä maahan satanut lumi toi kunnon ”rekiretken” tuntua Vaikka Milla ei ollutkaan sieltä aivan vauhdikkaimmasta päästä ryhmää, päästiin vauhdin hurmaa kuitenkin kokemaan, sillä visusti edellä kulkevan hännässä viihtyvänä se intoutui välistä tölttipätkilläkin kirimään muita laukalla. Ohjaaja totesikin naurahtaen unohtaneensa Millan ”syttyvän ensilumesta”. Myös tölttäämään päästiin, mitä itse maastolta eniten odotinkin, ja Millan kyyti oli miellyttävän tasaista - niin kauan kuin edellä kulkeva ei ollut vaarassa kadota mutkan taakse.
- Kaisa S.
 |
| Alkuun menimme hetken kentällä |
Rennon reipas issikkamaasto toi mukavaa vaihtelua arkeen. Oma ratsuni Smuga oli rauhallinen ja osaavan oloinen. Hevonen oli joskus kuulemma säpsynyt, joten aluksi minua hieman jännitti miten yhteistyömme lähtee sujumaan. Onneksi saimme ensin rauhassa tutustua hevosiimme kentällä. Maastossa mahdolliset huolet osoittautuivat nopeasti aiheettomiksi. Mukavan issikan kanssa sai huoletta nauttia sekä metsäpoluista että vauhdikkaammista töltti- ja laukkapätkistä.
Talli ja vetäjä olivat rentoja, fiilis oli kotoisa. Retken päätteeksi meille keitettiin kahvit ja jutustelimme vielä hetken niitä näitä, hevosista ja retken tapahtumista. Hauskaa oli ja tänne olisi ehdottomasti kiva palata myös uudestaan!
- Milla
 |
| Iida ja Halla |
Vaellukselta tallin pihaan palatessamme tiellä loikki innosta soikeana tallinpitäjän saksanpaimenkoira, joka oli tehnyt aikamoiset Houdinit ja päässyt talosta ulos (avaamalla ulko-oven!?). Hevoset olivat koiraan hyvin tottuneita.
Laskeuduttuamme satulasta jäimme hetkeksi aidan viereen ihastelemaan kahta suloistakin suloisempaa issikkavarsaa, jotka hieman uteliaana uskalsivat lähestyäkin meitä.
 |
| Ihanat pörröiset kaverukset |
Kahden tunnin maaston jäljiltä ratsastajien jalat kaipasivat verryttelyä ja ratsut olivat hikisiä, joten useimmat saivat loimen ylleen ja heiniä eteen. Me ratsastajat saimme vielä kutsun tallitupaan kahville, missä vaihdettiin hevos- ja muita kokemuksia hetken verran ennen kotimatkalle lähtöä.
 |
| Viimalle ainakin tuli hiki, lumesta ja pakkasesta huolimatta! |
Maasto oli oikein onnistunut, menimme mukavasti reipasta tölttiä ja laukkapätkät olivat aivan täyttä vauhtia! Tallin pitäjä oli erittäin mukava, ja hevoset hyviä. Luminen maisema kruunasi komeuden:)
- Inka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti