Perillä Tuulensillassa meitä odotti ihana näky: tarha
täynnä pörröisiä issikoita varsoista vaareihin. Löytyipä sieltä yksi syötävän
suloinen miniponi Simbakin, joka keräsi kyllä ansaitusti piffiläisten huomion.
Meidät otettiin vastaan tallissa ja jokaiselle jaettiin omaan tasoon sopiva
ratsu jonka jälkeen haimme hevoset laumasta harjattavaksi. Kiltimpiä hevosia
saa hakea, nämä nimittäin seisoivat kiltisti vierekkäin pihalla oleviin puomeihin
sidottuina jos lähti pidemmällekin hakemaan varusteita! Harjauksen jälkeen
ratsastaja jos toinenkin oli mukavan karvakerroksen peittämänä ja kaikki
odottivat lenkkiä innostuneina hymyssäsuin.
Sää oli ollut aamulla pilvinen ja pelättiin vähän lauantaisen sateen palaamista, mutta satuloihin noustessa sateesta ei ollut tietoakaan ja loppulenkistä aurinkokin paistoi. Huonokaan sää ei olisi paljoa voinut porukan tunnelmaa latistaa, varsinkaan kun pääsimme koittamaan issikoiden omaa askellajia tölttiä! Jos vaan joka heppa sitä osaisi, niin tulisi varmaan tehtyä pitempiä maastolenkkejä, sillä töltti oli todella mukava istua! Jos ratsu meinasi siirtyä raville sai sen kuin napin painalluksesta puolipidätteellä tölttäämään ja ei hölskyttänyt! Kaikilla tuntui olevan todella hauskaa katsellessa edellä menevän hevosen hassua askellusta. Ratsastimme pitkin hiljaisia hiekkateitä ja issikat osoittautuivat supervarmoiksi niin jaloistaan kuin luonteensa puolesta, sillä ohitimme pihan jossa oli muutamia koiria (jotka kuulostivat enemmänkin susilaumalta) eikä ratsujemme korvatkaan tainneet värähtää. Tämä ei silti tarkoittanut ettei ratsuistamme olisi löytynyt menohaluja, sillä kun pääsimme ottamaan pienet laukkapätkät oli meno huikeaa! Jotkut ratsuista olisivat innostuneet ottamaan kisaakin ja lunta ja hiekkaa lensi letkan irrotellessa kunnolla. Viimeistään tämän jälkeen kaikilla oli posket kipeänä hymyilystä!
Hiekkateiden lisäksi suunnistimme pienille metsäpoluille ja annoimme hevosille pitkää ohjaa. Metsässä oli vielä lunta maassa mutta helposti ratsumme jaksoivat tarpoa. Tulipahan metsäpolulla bongattua kolme kotkaakin liitelemässä päidemme päällä, vau! Pääsimme ottamaan vielä toisenkin laukkapätkän hiekkatiellä ennen kuin suunnattiin takaisin metsäpoluille käppäilemään kohti tallia. Kaksi tuntia hurahti nopeasti ratsailla ja jotkut ehkä tunsivat satulassa kulutetun ajan jälkeenpäinkin ;)
Tallilla hevoset saivat leipää kiitokseksi reissusta ja
joutuivat ehkä vähän poseeraamaan kameroillekin. Porukka tuntui tyytyväiseltä
ja hepat pääsivät takaisin laumaan heinäkasojen sekaan. Reissu oli kyllä
todella virkistävä ja rentouttava, kiitos Tuulensillan väki, tulemme varmaan
joskus uudestaan!
-Hilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti